Blogi

Laura Levä
2.8.2017

Viikko monikulttuurisella perheleirillä Lomakeskus Pukkilassa oli antoisa

Perheleirin osallistujat tulevat erilaisista taustoista. On maahanmuuttajaperheitä, jo pidempään Suomessa asuneita, kantasuomalasia ja yhden vanhemman perheitä. Joissain perheissä vanhemmat ovat muuttaneet Suomeen ulkomailta ja lapset ovat syntyneet Suomessa. Lasten ikäjakauma on suuri, sillä leirille osallistuvien perheiden lapset ovat 0–16-vuotiaita.

Elina
Elina Rajala
3.7.2017

Turvallisuus on hyvän leirin perusta! Kun leirillä on yhtä aikaa 30–40 lasta tai nuorta, on todella tärkeää, että sekä lapsilla että ohjaajilla on yhteiset pelisäännöt. Yhdessä sovittujen rajojen turvin voi touhuta rennosti, kun tietää, että toiminta on turvallista ja etukäteen suunniteltua.

Siiri, vapaaehtoinen
Siiri Pakkala
30.5.2017

Neljä viikonloppua samojen kivojen lasten seurassa, vapaat kädet ohjelman suunnitteluun, leikkimistä, pelaamista, uimista ja saunomista kauniissa maisemissa. Kuulostaa hauskalta, ja sitä se onkin; vapaaehtoiseksi lähteminen on mielenkiintoinen, opettavainen ja hauska kokemus. Vaikka leireillä ollaankin ensisijaisesti lapsia varten, saa myös ohjaaja kokemuksesta paljon.

Peppi Turunen
Peppi Turunen
13.4.2017

Kävelin tässä eräs päivä Helsingin keskustassa Mikonkatua pitkin. Ilma oli ihanan keväinen, aurinko paistoi hieman pilvien takaa ja oli melko tyyntä.

Kaikki, jotka ovat joskus Helsingin keskustassa kävelleet, tietävät ettei siellä voi oikein ruuhkilta säästyä, paitsi ehkä kerran vuodessa, jolloin koko Helsinki tuntuu pysähtyvän, eli juhannuksena.

Kävellessäni sinä keskiviikkoiltapäivänä ihmismassan seassa, aloin tuttuun tapaan kirota mielessäni edessäni liian hitaasti käveleviä ihmisiä, kävelytien valtaavia seurueita sekä pyöräilijöitä, jotka mutkittelivat hitaasti, vaikkakin taitavasti ihmisten seassa.

Essi Yli-Korpela
Essi Yli-Korpela
13.2.2017

Hyvät kaveritaidot ovat taitoja, jotka kantavat läpi elämän.

Helmikuu on ystävyyden kuukausi ja ystävänpäivä 14.2. näkyy monissa kouluissa ja päiväkodeissa. Muistan, kuinka koulussa ystävänpäivänä oli tapana laittaa kaulaan roikkumaan pahvinen sydän ja kiertää kysymässä koulukavereilta nimiä sydämeen. Joskus jännitti, entäpä jos joku ei kirjoitakaan nimeään. Uskallanko kysyä? En muista, että kukaan olisi koskaan kieltäytynyt. Olihan kuitenkin ystävänpäivä. Siitä jäi hyvä mieli.

Sami Moilanen, Parasta Lapsille vapaaehtoinen
Sami Moilanen
3.12.2016

Vapaaehtoistyö tarjoaa puitteet elämyksille ja kokemuksille, joita ei telkkarin tai tietokoneen ruudun läpi saa.

Pienestä pitäen omat harrastukseni liittyivät tietokoneisiin ja niillä näprättäviin asioihin. Niistä saan nykyään myös elantoni. Kymmenen vuotta tein paljon reissulassen hommia ja niin kivalta kuin se ehkä kuulostaakin, oli se loppujen lopuksi melko hektistä ja yksinäistä hommaa. Kun lopetin reissulassen hommat, piti keksiä ylimääräiselle ajalle jotain hyötykäyttöä.

viestintävastaava Marjukka Kähönen
Marjukka Kähönen
16.11.2016

Jalkapallokentän laidalla

”Kaikki tytöt riviin, tehdään jaot, Tuija ja Marjukka on kapteenit. Valitkaa tytöt vuorotollen joukkueeseen, koittakaa tehdä mahdollisimman tasaiset joukkueet.”

Englannin tunnilla

”Jokainen lukee yhden lauseen ja sitten seuraava jatkaa. Mikko aloittaa… kiitos Mikko, sitten, öö, mikäs sun nimi olikaan, niin Ville, sitten Villen vuoro, eiku hypätäänkin suoraan Villen yli, kun ei Ville kuitenkaan osaa.”

Inna-Mari Simola, lasten ja nuorten toiminnan kehittäjä
Inna-Mari Simola
19.10.2016

Kiusaamista voi määritellä monella tapaa, mutta yksiselitteisesti kiusaamisella aiheutetaan tahallaan pahaa mieltä toiselle. Se voi olla sanallista, fyysistä ja myös epäsuoraa. Kiusaaja voi vaikka vaikuttaa muihin niin, että he kääntyvät kiusattua vastaan.

Kiusaaminen on ihan eri asia kuin riidat ja erimielisyydet.

Kun kukaan ei kiusaisi

Monella Parasta Lapsille ry:n lasten ja nuorten toimintaan osallistuvalla on kokemuksia kiusaamisesta ja kiusatuksi tulemisesta kouluympäristössä tai kavereiden keskuudessa. Tämä voi tulla esille monin tavoin.

Inna-Mari Simola, lasten ja nuorten toiminnan kehittäjä
Inna-Mari Simola
8.8.2016

Lasten ja nuorten toiminnan kehittäjä Inna-Mari Simola lähti Pokémon-jahtiin.

9-vuotias poikani kysyi viime viikolla ”Äiti, voinko ladata erään liikuntapelin puhelimeeni?”

Olinkin jo odotellut, milloin tämä Pokémon-kysymys minulle esitetään. Ilmeisesti kysymyksen asettelu oli harkittua, sillä ”liikunta”-sanalla varustetut asiat pääsevät todennäköisimmin äitimuorin peli- ja elokuvatarkastamosta läpi.

viestintävastaava Marjukka Kähönen
Marjukka Kähönen
1.7.2016

Vuonna 1988 nousin ensimmäistä kertaa kesäsiirtolabussiin. Kassiin oli pakattu vaatteet, saappaat, hammasharja, unilelu. Siirtolaa varten äiti hankki erikseen nimelläni varustettua nimikointinauhaa.

Äiti, isä ja pikkusisarukset saattoivat minut bussille Aleksanterin koulun pihaan ja kahden viikon seikkailuni yksin suuressa maailmassa alkoi.

Mikä maailma se olikaan!

Ruoveden Kesämäessä paistoi aina aurinko. Pellot huojuivat tuulessa, kun hypähtelimme pyyhkeet kaulassa soratietä alas rantaan. Aurinko läikitti lattian ihanalta tuoksuvassa puutalossa, jonka isommassa tyttöjentuvassa nukuin ekana vuonna.