Vuoden 2017 blogikirjoitukset

Laura Levä
2.8.2017

Viikko monikulttuurisella perheleirillä Lomakeskus Pukkilassa oli antoisa

Perheleirin osallistujat tulevat erilaisista taustoista. On maahanmuuttajaperheitä, jo pidempään Suomessa asuneita, kantasuomalasia ja yhden vanhemman perheitä. Joissain perheissä vanhemmat ovat muuttaneet Suomeen ulkomailta ja lapset ovat syntyneet Suomessa. Lasten ikäjakauma on suuri, sillä leirille osallistuvien perheiden lapset ovat 0–16-vuotiaita.

Elina
Elina Rajala
3.7.2017

Turvallisuus on hyvän leirin perusta! Kun leirillä on yhtä aikaa 30–40 lasta tai nuorta, on todella tärkeää, että sekä lapsilla että ohjaajilla on yhteiset pelisäännöt. Yhdessä sovittujen rajojen turvin voi touhuta rennosti, kun tietää, että toiminta on turvallista ja etukäteen suunniteltua.

Siiri, vapaaehtoinen
Siiri Pakkala
30.5.2017

Neljä viikonloppua samojen kivojen lasten seurassa, vapaat kädet ohjelman suunnitteluun, leikkimistä, pelaamista, uimista ja saunomista kauniissa maisemissa. Kuulostaa hauskalta, ja sitä se onkin; vapaaehtoiseksi lähteminen on mielenkiintoinen, opettavainen ja hauska kokemus. Vaikka leireillä ollaankin ensisijaisesti lapsia varten, saa myös ohjaaja kokemuksesta paljon.

Peppi Turunen
Peppi Turunen
13.4.2017

Kävelin tässä eräs päivä Helsingin keskustassa Mikonkatua pitkin. Ilma oli ihanan keväinen, aurinko paistoi hieman pilvien takaa ja oli melko tyyntä.

Kaikki, jotka ovat joskus Helsingin keskustassa kävelleet, tietävät ettei siellä voi oikein ruuhkilta säästyä, paitsi ehkä kerran vuodessa, jolloin koko Helsinki tuntuu pysähtyvän, eli juhannuksena.

Kävellessäni sinä keskiviikkoiltapäivänä ihmismassan seassa, aloin tuttuun tapaan kirota mielessäni edessäni liian hitaasti käveleviä ihmisiä, kävelytien valtaavia seurueita sekä pyöräilijöitä, jotka mutkittelivat hitaasti, vaikkakin taitavasti ihmisten seassa.

Essi Yli-Korpela
Essi Yli-Korpela
13.2.2017

Hyvät kaveritaidot ovat taitoja, jotka kantavat läpi elämän.

Helmikuu on ystävyyden kuukausi ja ystävänpäivä 14.2. näkyy monissa kouluissa ja päiväkodeissa. Muistan, kuinka koulussa ystävänpäivänä oli tapana laittaa kaulaan roikkumaan pahvinen sydän ja kiertää kysymässä koulukavereilta nimiä sydämeen. Joskus jännitti, entäpä jos joku ei kirjoitakaan nimeään. Uskallanko kysyä? En muista, että kukaan olisi koskaan kieltäytynyt. Olihan kuitenkin ystävänpäivä. Siitä jäi hyvä mieli.