3.12.2016
/
Sami Moilanen, Parasta Lapsille vapaaehtoinen
Sami Moilanen
Parasta Lapsille vapaaehtoinen, tällä hetkellä kahden peli- ja touhukerhon sekä lasten viikonloppuryhmän ohjaaja. Myös viime kevään perheiden viikonloppuryhmän ja lasten kesäleirin ohjaaja.

Vapaaehtoistyö tarjoaa puitteet elämyksille ja kokemuksille, joita ei telkkarin tai tietokoneen ruudun läpi saa.

Pienestä pitäen omat harrastukseni liittyivät tietokoneisiin ja niillä näprättäviin asioihin. Niistä saan nykyään myös elantoni. Kymmenen vuotta tein paljon reissulassen hommia ja niin kivalta kuin se ehkä kuulostaakin, oli se loppujen lopuksi melko hektistä ja yksinäistä hommaa. Kun lopetin reissulassen hommat, piti keksiä ylimääräiselle ajalle jotain hyötykäyttöä.

Päädyin Helsingin Diakonissalaitoksen vapaaehtoiseksi, kaikki lähti liikkeelle yhdestä tuettavasta nuoresta. Vapaaehtoistyö tarjoaa puitteet elämyksille ja kokemuksille, joita ei telkkarin tai tietokoneen ruudun läpi saa.

HDL:ssä olen nykyään kummina yhdelle nuorelle, kahdelle pelikaverina ja muutaman kerran vuodessa järkätään Minecraft lanit sekä kerran laskettelureissu. Lisäksi olen MLL:ssä perhekummina, Pelastakaa Lapset ry:ssä sporttikummina ja Parasta Lapsille ry:ssä leiri- ja kerho-ohjaajana. Äskettäin aloitin MLL Korson sekä Parasta Lapsille PK-seudun paikallisyhdistysten hallituksissa. Toimintaan mennään siis yhä syvemmälle muiden mukaan kehittämään sitä aina vain paremmaksi.

Antoisimpia ovat ne hetket, kun on vain läsnä leikeissä, peleissä, onkiessa tai makkaran paistossa.

Vapaaehtoistyö on tuonut paljon sisältöä elämään, opin koko ajan uutta ja pystyn kehittämään itseäni. Saan myös vaikuttaa paljon siihen, mitä muiden kanssa tehdään ja usein tuleekin tehtyä sellaisia asioita, mitä ei välttämättä muuten tulisi tehtyä. Antoisimpia ovat ne hetket, kun on vain läsnä leikeissä, peleissä, onkiessa tai makkaran paistossa. On kiva katsella rannalla majan rakennusta ja auttaa siinä tarvittaessa. 

Yksi mieleen jäänyt päivä viime kesän lasten leiriltä oli se, kun virittelimme rinteeseen pressu-vesiliukumäen, jonka jälkeen otettiin vesisotaa ja saunan jälkeen pulahdettiin virkistävään veteen. Iltapalan jälkeen kulutettiin vielä viimeiset energiat pois äänettömällä pantomiimilla ennen nukkumaanmenoa.

Siinä isompikin jamppa herkistyy, kun palautteissa lukee, "parasta kerhossa on Sami" tai ne välittömät palautteet, kun lapsi haluaa tulla syliin, reppariin tai antaa halin.

Siinä isompikin jamppa herkistyy, kun palautteissa lukee, "parasta kerhossa on Sami" tai ne välittömät palautteet, kun lapsi haluaa tulla syliin, reppariin tai antaa halin. Mieleen on jäänyt myös se, kun leirillä hammaskeiju toi yhdelle lapselle muutaman karkin, joita poika innoissaan aamulla esitteli ja niistä vähistään vielä halusi tarjota yhden.

Joskus kerhoon tai leirille saattaa tulla joku surullinen tai vähän ujo lapsi. Ja kun sama lapsi lähtee sitten iloisena ja avoimena kotiin ja tulee innokkaana uudestaan toimintaan. Se on mahtavaa.

Olen oppinut, että tämä on yhteistyötä: yksin ei tarvitse olla tai tehdä. Aika paljon tulee turvauduttuakin muihin toiminnassa, yhteistyöllä eteenpäin.

Parasta lienee se, että on oppinut elämään hetkessä.

Kiinnostaako vapaaehtoisuus Parasta Lapsille -järjestössä? Katso miten pääset mukaan ja ota yhteyttä