2.8.2017
/
Laura Levä
Laura Levä
Laura on 18-vuotias ja toista kesää ohjaamassa leiriä. Tällä hetkellä hän opiskelee lukiossa Nurmossa ja syksyllä alkaa kolmas vuosi. Laura harrastaa kilpatanssia ja lukee paljon.

Viikko monikulttuurisella perheleirillä Lomakeskus Pukkilassa oli antoisa

Perheleirin osallistujat tulevat erilaisista taustoista. On maahanmuuttajaperheitä, jo pidempään Suomessa asuneita, kantasuomalasia ja yhden vanhemman perheitä. Joissain perheissä vanhemmat ovat muuttaneet Suomeen ulkomailta ja lapset ovat syntyneet Suomessa. Lasten ikäjakauma on suuri, sillä leirille osallistuvien perheiden lapset ovat 0–16-vuotiaita.

Ohjaajat ja soutelijoita Lomakeskus Pukkilan perheleirillä kesällä 2017.Lattioilla konttailee taaperoita ja juoksentelee leikki-ikäisiä, mutta leiriltä löytyy myös nuoria, jotka kaipaavat juttuseuraa ja pelikaveria. Leirillä kaikki kuitenkin lähtevät samalta viivalta, sillä ketään kohtaan ei ainakaan meillä ohjaajilla ole minkäänlaisia ennakko-oletuksia. Kaikki pukeutuvat yhtä lailla sadeasuihin ja kumisaappaisiin sadekelin sattuessa, eikä ketään tuomita esimerkiksi pukeutumisen tai ihonvärin perusteella.

Jännitystä ilmassa leirille lähtiessä!

Leirille lähdettiin hieman jännittyneissä tunnelmissa, kun perheet, vapaaehtoiset ja leirijohtaja pakkautuivat bussiin ja aloitettiin yhteinen matka kohti lomakeskusta. Lopulta mutkaisen hiekkatien päässä häämötti leirikeskus, jossa vietettäisiin yhdessä seuraavat viisi vuorokautta.

Muutama perhe saapui leirille myös omilla autoillaan ja heti alkoi huoneisiin majoittautuminen. Pienen hässäkän jälkeen nälkäiset leiriläiset ja ohjaajat pääsivät syömään, ja sitten aloitettiin tutustuminen niin toisiimme, kuin leirikeskuksen tiloihin ja ympäristöön.

Aktiivinen viikko soudellen, pelaillen ja tanssien

Lähes viikon mittaisella leirillä ehtii nähdä ja kokea kaikenlaista uutta ja mukavaa. Leiriläiset pääsivät ohjaajien kanssa soutamaan, kalastamaan, pelailemaan ja saunomaan. Leirillä ehdittiin järjestämään myös jalkapalloturnaus, paistaa lettuja kodassa, valvoa myöhään, jutella ja pelata biljardia sekä kuunnella musiikkia, varsinkin kesän hitteinä Despacito ja Hula Hula.:) Myös minigolfradat olivat suosittuja ja uimaankin päästiin.

Kalastusta ja jalkapalloa perheleirillä Lomakeskus Pukkilassa.Etenkin soutelu ja kalastus olivat leiriläisten mieleen, ja laiturilla saatettiin viettää yhteen putkeen monta tuntia vain kalastaen. Myös säät suosivat meitä suhteellisen hyvin, joten ison porukan kanssa suurin osa ohjelmasta pidettiin ulkona. Vaikka netti ei siellä metsän keskellä kovin hyvin toiminutkaan ja joskus myös kielimuuri aiheutti harmaita hiuksia, meillä oli hauskaa ja mukavaa yhdessä!<3

Päivät olivat välillä pitkiäkin ja täynnä touhua, mutta siitä huolimatta väsymys ei kyllä päässyt iskemään leirin aikana. Iltojen ohjaajien palaveritkin saatiin pakettiin aina päivä päivältä nopeammin.

Haikeat tunnelmat leirin jälkeen

Paljon tuli annettua, paljon tuli saatua. Ei sitä arvoa voisi rahassa mitata. Sen vuoksi voinkin vain toivoa, että myös leiriläiset ovat kokeneet saaneensa paljon tuon viikon aikana. Itkua melkein nieleskellen perheet hyvästeltiin yhteisen leirin jälkeen ja toivotettiin hyvää kotimatkaa. En osaa edes sanoin kuvailla, kuinka ihana kokemus tämä oli, ja toivon kovasti pääseväni myös ensi kesänä ohjaamaan leirejä.

Jos jollain konstilla siihen pystyisin, haluaisin sanoa vielä vilpittömät kiitokset kaikille leiriläisille tuosta viikosta. Toivonkin, että meidän leiriläiset pystyisivät tämän tekstin lukemaan.

Perheleiriläisiä Lomakeskus Pukkilassa.Jostain syystä tämän jutun kirjoittaminen tuntui todella haikealta, kun kunnolla tajuaa, että kaikista niistä ihanista ihmisistä, joiden kanssa leirillä vietti aikaa, on nyt päästänyt irti. Näitä ihmisiä ei välttämättä tule enää koskaan tapaamaan, mutta siitä huolimatta jotkut ovat jättäneet ison jäljen sydämeen. Tätä jälkeä ei niin vain oteta pois.<3