6.9.2018
/
Anu Molarius
Anu Molarius
Anu Molarius oli leirijohtajana kesällä 2018 Pukkilassa. Koulutukseltaan hän on kulttuurintutkija ja yhteisöpedagogi. Anu on toiminut aiemmin myös vapaaehtoisena Parasta Lapsille -leireillä

Lettujen tuoksu nousee muurinpohjapannusta. ”Ensin laitetaan siihen voita, näin”, selitän ja eräs äiti tekee perässä saman omalla pannullaan. ”Sitten taikinaa vajaa kauhallinen…” Pannu tirisee, taikina paistuu. Äidin silmät säihkyvät, kun hän saa kääntää letun ympäri.

***

”Rosvo!!! ROSVOOOO!!”
”POLIISI!!”
”Mennään Kuopioon!”
”Eikun Jyväskylä on vapaana!”
”Kivi, sakset, paperi!”
”PUKKILANTÄHTI LÖYTYI!!!”

Juoksevia, nauravia ja häliseviä leiriläisiä pyörii ympäri pihaa Pukkilantähti-pelin tiimellyksessä. Hymyilyttää kanamyssyn alla.

***

”Yy, kaa, koo, nee, vii… kuu… seitsemän!” Kaikki päät tallella. Vesi pärskii ja välillä juostaan saunaan ja sitten taas uimaan. Uimavalvojat komentavat myös vaihtoja, että kaikki halukkaat pääsevät vuorollaan järveen. Aurinko paistaa, tässähän saattaa jopa ruskettua.

***

Kaksi askelta eteen, kaksi vasemmalle, kolme taakse, neljä eteen, potku ja taputus. Tämähän alkaa jo sujua. Kaiuttimista on tullut jo somalilaista, afganistanilaista, etiopialaista ja syyrialaista musiikkia. Seuraavaksi soi Antti Tuiskun Heilutaan. Lantiot pyörivät, hiukset hulmuavat ja nauru raikaa!

***

Seistään muutaman ohjaajan kanssa keskellä yötä laiturilla ja tähyillään kuuta. Tänäänhän se kuun pimennys piti olla, mutta on niin pilvistä, että taitaa jäädä kuu näkemättä. Ei se haittaa, mennään syömään loppujuhlan kakkujen jämät ja sitten nukkumaan.

***

Kävellään järven ympäri. Juttelen vanhempien kanssa metsästä ja sen merkityksestä suomalaisille. Pääsen jopa hyödyntämään perinteentutkimuksen kurssin antia ja selitän vanhoista suomalaisista uskomuksista ja metsän peittoon joutumisesta. Pysähdymme poimimaan metsämansikoita ja mustikoita. Kimalainen surisee vieressä.

***

Leirikesään mahtui paljon. Niin paljon, että kaikkea ei voi millään kirjoittaa yhteen blogipostaukseen. Vaikka työ leirijohtajana oli raskasta ja suurin osa leiriajasta kului selvitellen erilaisia tilanteita, joita leiriarjessa syntyi, jaksamista lisäsivät erilaiset kohtaamiset ja uudet ihmiset, jotka nostivat hymyn huulille kerta toisensa jälkeen.

Se, kun pieni poika kertoo, että on saanut jo neljä uutta ystävää ensimmäisenä leiripäivänä. Se, kun äidin mieliala kohenee silmissä ja stressi helpottaa. Se, kun tytöt vaihtavat puhelinnumeroita. Se, kun isä oppii soutamaan.

Mahtavaa oli myös nähdä, miten upeat vapaaehtoiset ohjaajat ottivat koppia leiriarjesta ja hoitivat toinen toistaan haastavampia tilanteita hienosti pitkin kesää. Leirit koostuvatkin aina ihmisistä. Jokainen leirikupla on erilainen ja sen muodostavat ohjaajat ja leiriläiset yhdessä. Suuri kiitos kaikille niille, jotka kesän aikana muodostivat viisi erilaista leirikuplaa minulle. Kiitos leiriläisille, ohjaajille sekä Pukkilan henkilökunnalle. Tämä kesä oli ikimuistoinen.