Pideen talousjohtajan Enrique Faúndez Acunan tilannekatsaus mapuchejen sosiaalipoliittiseen tilanteeseen Tirúan kunnassa tammikuussa 2015.

Chilen valtio on eri organisaatioiden ja projektien kautta pyrkinyt vähentämään Tirúan alueen köyhyyttä ja vastaamaan erilaisiin tarpeisiin. Siitä huolimatta se ei ole pystynyt vastaamaan niihin toivomuksiin ja vaatimuksiin, joita mapucheyhteisöt ovat esittäneet. Nämä vaatimukset ovat olleet kulttuurisen ja sosiaalisen tilanteen kohentaminen, maanomistukseen liittyvät asiat sekä alueen kestävä kehitys.  

Tällä hetkellä Tirúassa ja sen lähikunnissa on aloitettu Mapucheille kuuluvien maa-alueiden palautusprojekti. Käytännössä valtio on oman organisaationsa CONADIn kautta ostanut joitakin maatilkkuja. Nämä prosessit ovat edenneet hyvin hitaasti, ja alueen perheet jatkavat köyhtymistään. Yksi asia, joka on lisännyt yhteisöjen pahoinvointia alueella, on ollut alueen militarisointi ja syrjintä valtion toimesta. Tämä on johtanut protestien sarjaan. Tällä hetkellä poliisi on organisaatio, joka tulee koteihin ja yhteisöihin käyttäen julmaa väkivaltaa, eikä välitä siitä, keitä on paikalla (isä, äidit, lapset).

Mapuchet asuvat alueilla, joilla metsäyhtiöiden ja monikansallisten yritysten vaikutus on suuri. Alueella toimiva teollisuus on aiheuttanut muutoksia ympäristössä, ja näkyvimpiä niistä ovat maaperän eroosio, ympäristön saastuminen, luonnontilassa olevan metsän katoaminen sekä veden puute perheiden ja heidän eläimiensä käyttöön. Lisäksi köyhyys alueella kasvaa.

Lasten asioiden edistämistä Tirúassa

Kunnassa on edistytty asioissa, jotka liittyvät lapsiin. Tirúan kunnan perhetyön yksikkö on perustanut Lasten asioiden toimiston, jonka olemassaolo näkyy pikkuhiljaa enemmän. Kuitenkin on selvää, että lasten ääni jää kuulematta niin paikallisessa kuin valtakunnan tason politiikassakin. Määrärahat asian kohentamiseksi ovat minimaalisia, joka vaikeuttaa työn tekemistä ja jatkuvuutta. Lasten oikeuksien esilletuonti on aloitettu kuntatasolla, mutta täytyy myös muistaa, että tämän työn vaikutukset näkyvät hitaasti, ja siksi tarvitaan työskentelyä ja suunnitelmallisuutta pitkällä tähtäimellä.

Kunnan koulutoimella on miljoonavelka, ja tätä tilannetta ei ole pystytty korjaamaan. Tirúa on Chilen kolmanneksi köyhin kunta. Lukutaidottomien määrä on korkea. Koulun keskeyttämisprosentti on laskenut viime vuosina, mutta valtaosassa kunnan aluetta ei pystytä tarjoamaan laadukasta koulutusta, joka huomioisi mapuchekulttuurin erityispiirteet.

Monikulttuurinen näkökulma opetuksessa on asia, jota Chile ei ole pystynyt konkretisoimaan, eikä asialle ole annettu paljon painoarvoa. Tulisi myös ymmärtää, ettei monikulttuurisuuden huomioiva koulutus ole pelkästään mapuchejen asia, vaan sitä tulisi tarjota kaikille yhteiskunnan jäsenille.  

Elinkeino- ja vesiongelmia

Mapucheyhteisöt ovat kärsineet muutoksista, jotka johtuvat suurista päätöksistä liittyen lakeihin ja määräyksiin, muuttoihin paikasta toiseen sekä siihen, ettei mapuchejen ääntä ole kuultu. Tällä hetkellä mapucheyhteisöt kärsivät erityisesti kalastuslaista, joka siirsi kalastusoikeudet yksittäisiltä alanharjoittajilta suuryrityksille. Entiset kalastuksella ja simpukoiden keräämisellä eläneet yhteisöt kärsivät nyt äärimmäisestä köyhyydestä. Lisäksi suuryritykset ryöstökalastavat alueella välittämättä rajoituksista.

Vesi on aihe, joka nousee jatkuvasti esiin. On useita perheitä, jotka jäävät toistuvasti ilman vettä, sillä juomaveden riittävyyttä ei ole taattu mapucheyhteisöille. Mänty- ja eukalyptusplantaasien kasvu jatkuu, ja tämä vähentää monimuotoisen metsäpinta-alan määrää, joka on aiemmin taannut yhteisöille sen kriittisten tarpeiden täyttymisen.

Alkuperäiskansojen oikeudet keskustelussa Chilessä

Lopuksi täytyy mainita, että Chilellä on käynnissä kaksi alkuperäiskansojen oikeuksiin (Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimus nro 169) liittyvää neuvonpitoa. Sopimuksen mukaan alkuperäiskansojen mielipiteet tulee huomioida päätöksenteossa. Mapuchet ovat kyseenalaistaneet tämän sopimuksen toteutumisen maassa. Mapucheyhteisöissä esiintyy paljon epäluuloa Chilen valtiota ja sen organisaatioita kohtaan, ja siksi osa mapucheista ei halua tehdä yhteistyötä valtion organisaatioiden kanssa eikä osallistua näihin neuvonpitoihin.

Toisaalta osoittaa valtion hyvää tahtoa, että se haluaa käydä neuvonpitoa alkuperäiskansoihin liittyvistä asioista ja informoida siitä. Toisaalta kyseessä on sama valtio, joka tukahduttaa mapucheyhteisöjä, hajottaa perheitä, syyttää puun varkauksista, vangitsee mapucheyhteisöjen johtajia sekä opettaa kouluissaan historiaa, joka on asenteiltaan syrjivää ja sisältää väärää tietoa.

Mikäli haluamme työskennellä sellaisen yhteiskunnan eteen, jossa kaikkia kunnioitetaan, meidän täytyy saada aikaan sekä globaaleja että paikallisia muutoksia, jotka ovat merkityksellisiä. Lisäksi meidän tulee sitoutua työskentelemään lasten eteen. Lapsilla on oikeuksia, ja valtion tulee pyrkiä takaamaan nämä oikeudet. Jotta oikeudet täyttyisivät, tulee ihmisiä kouluttaa.

Enrique Faúndez
Fundacion Pidee
Santiago de Chile, 15. tammikuuta 2015