Parasta Lapsille ry:n erityishuomion kohteena ovat aina olleet heikommassa asemassa olevat lapset ja perheet. Tänä päivänä järjestö on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton lastensuojelujärjestö. Kun järjestö perustettiin 1945, olosuhteet maassa olivat ihan erilaiset. Järjestön perustivat työväen keskusjärjestöt.

Yhdistyksen tarkoituksena on kansan lasten fyysillisen ja henkisen kunnon kohottaminen, taisteleminen aliravitsemusta vastaan sekä yleensä huolehtia lasten terveydellisen aseman parantamiseksi.

Työväen keskusjärjestöjen lastenhuoltojärjestö

Parasta Lapsille perustettiin 1945 heti toisen maailmansodan loppumisen jälkeen. Suomen Naisten Demokraattinen Liitto (SNDL) oli ottanut ohjelmaansa lastenhuollon ja -kasvatuksen kysymykset. Se perusti myös toimikunnan, joka ryhtyi suunnittelemaan työväen keskusjärjestöjen yhteistä lastenhuoltojärjestöä.

Parasta Lapsille ry:n perustamiskokous pidettiin 21.9.1945 ja järjestö rekisteröitiin 26.10.1945. Parasta Lapsille ry:n edeltäjänä voidaan nähdä Työläislasten Siirtolayhdistys, joka ylläpiti Mäntsälässä sisällissodan jälkeisinä vuosina punaorvoille kesäsiirtolatoimintaa, kunnes toiminta lakkautettiin ns. kommunistilakien perusteella Lapuan liikkeen aikana. Siirtolayhdistyksen jälkeenjääneet varat luovutettiin Parasta Lapsille ry:lle sen perustamisvaiheessa.

Valtakunnalliseksi vapaaehtoisjärjestöksi

Parasta Lapsille ry:n laajeni nopeasti valtakunnalliseksi. Vuonna 1946 perustettiin yhteensä 60 paikallista toimikuntaa.

Aluksi järjestö toimi valtiolta ja kunnilta anotuilla avustuksilla, Lasten Päivästä saaduilla tuloilla, yksityisten henkilöiden tuella sekä muiden kotimaisten ja amerikkalaisten yhdistysten lahjoituksilla. Toiminta lähti taloudellisen tilanteen heikkoudesta huolimatta liikkeelle nopeasti asialle omistautuneiden ihmisten ansiosta.

Järjestön tehtävänä on perustamisesta lähtien ollut lasten aseman parantaminen yhteiskunnassa. Sodan jälkeen tarve lasten virkistystoiminnan järjestämiseen oli suuri. Yhdistyksen tarkoituksena olikin vastata kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten, kuten sotaorpojen, tarpeisiin. Perustamisestaan lähtien järjestö on korostanut myös rauhaa ja kansainvälisyyttä.

Sodan liekit tuhosivat paljon siitä, mitä lasten hyväksi oli ennätetty saada aikaan. Miljoonat lapset joutuivat hätään ja kurjuuteen. Sen vuoksi yhtenä järjestön päämääristä tulee olla rauhan lujittaminen, sillä rauhantilassa elävä kansa voi luoda parhaat olosuhteet myös lapsilleen.

Järjestö otti varsinkin 1950-luvulla vahvemman roolin myös yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa lasten elämää koskien.

Kodin ja yhteiskunnan huolenpito tämän päivän lapsista turvaa kansakunnan tulevaisuuden! Jokainen isä ja äiti on vastuussa omasta lapsestaan, mutta koska kaikki vanhemmat eivät olosuhteista johtuen voi huolehtia lapsestaan parhaalla tavalla, yhteiskunta on vastuussa kaikista lapsista.

Vuoden 1956 ohjelmassa painotettiin äitiyssuojelun tehostamista, mm. palkallista synnytyslomaa. Lasten suojelemisessa nähtiin tärkeänä erilaisten laitosten, kuten neuvoloiden ja lastensairaaloiden perustaminen. Myös koulutusjärjestelmän uudistamistarpeeseen paneuduttiin sekä vaadittiin lainsäädännön ja valvonnan lisäämistä lapsityövoiman väärinkäytön estämiseksi.

Leiritoiminnasta järjestön perustehtävä 1940–1950-luvuilla

Leiritoiminta on ollut järjestön keskeisin toimintamuoto alkuvuosista lähtien. Tuolloin virkistystoiminnan järjestäminen oli tarpeellista jo huonon elintarviketilanteen vuoksi. Vanhemmat halusivat lähettää lapsiaan kesäksi maaseudulle virkistymään, saamaan kunnon ruokaa ja tätä kautta vahvistumaan. Näihin aikoihin myös Parasta Lapsille -järjestössä toimintaa mitattiin kiloina: usein toiminta oli onnistunutta, sillä lasten paino oli virkistysjakson aikana noussut selvästi.

Pahimman puutteen helpottuessa 1950-luvulla toiminnassa alettiin kiinnittää huomiota myös lasten kasvatuksellisen puolen tehostamiseen. Keskeisiä kasvatuksellisia tavoitteita olivat mm. omatoimisuus sekä yhteistyökyky sekä kansainvälisyys- ja rauhankasvatukselliset näkökulmat.

RAY mahdollisti oman lomakeskuksen

Parasta Lapsille ry hyväksyttiin Raha-automaattiyhdistyksen jäseneksi vuonna 1965. Tämän jäsenyyden myötä järjestö sai toiminnalleen uuden ja säännöllisen tulonlähteen. 1960-luvun lopulla RAY:n avustukset mahdollistivat järjestön oman kesäpaikan Pukkilan hankkimisen, rakentamisen ja kunnostamisen. Järjestön talous koheni selvästi: työntekijöiden määrä lisääntyi ja uusia toimitiloja hankittiin.

Lasten Päivän Säätiön tuotto-osuuksien ja RAY:n avustusten lisäksi järjestö teki omaa varainhankintaa mm. järjestämällä erilaisia tapahtumia ja tekemällä yhteiskampanjoita muiden järjestöjen kanssa. Yhteistyötä tehtiin Lastensuojelun Keskusliiton ja Lasten Päivän Säätiöiden jäsenjärjestöjen lisäksi myös mm. Väestöliiton ja kansainvälisten järjestöjen kanssa.

Samaan aikaan kun tehtiin työtä kotimaassa, järjestö alkoi tosissaan 1960-luvulla tehdä myös kansainvälisiä avauksia. Muutenkin yleisen elintason kohottua alettiin Suomessa kiinnittää yleisemminkin huomiota kehitysmaiden tilanteeseen.

Kansainvälisesti tilannetta tarkastellen, voimme todeta elävämme siedettävissä oloissa verrattuna niihin kansoihin, jotka ovat vuosikausia eläneet raa'an sodan jaloissa mm. Vietnamissa, tai yleensä niihin maihin joissa kansat elävät toimeentulon minimirajalla, aliravittuina ilman lukutaidon oppimismahdollisuutta.

Vaikutustyötä 1970-luvulla

1960- ja 1970-luvuilla järjestö jatkoi myös tärkeää vaikuttamistyötä lasten aseman parantamiseksi kotimaassa mm. kouluissa ja koulukodeissa. Lisäksi oltiin ajamassa mm. 1973 voimaan astunutta päivähoitolakia, lastensuojelulain uudistamista sekä lapsilisien kehittämistä. Tiedotustyötä lisättiin 1970-luvulla ja vuosikymmenen lopulla järjestön edustajia haastateltiinkin joissakin aikakauslehdissä sekä radiossa lapsiperheitä koskevissa asioissa. Tämän lisäksi järjestöllä oli 1970-luvulla myös omaa tutkimustoimintaa.

Järjestö panosti yhä enemmän leiriohjaajien koulutukseen. Tämän mahdollisti osaltaan oman loma- ja kurssikeskus Pukkilan käyttöönotto. Pukkilassa järjestettiin leirien lisäksi paljon järjestön tapahtumia: koulutettiin leiriohjaajia, järjestettiin sosiaalipäiviä, seminaareja sekä retkeilypäiviä. Pukkilan tilojen vuokraus ulkopuolisille asiakkaille aloitettiin myös jo 1970-luvun lopulla.

1970-luvulla järjestön leiri- ja siirtolatoiminta monipuolistui. Uusiksi toimintamuodoiksi tulivat lasten talvilomaleirit ja perhelomat. Yhteiskunnan ja työelämän lisääntyneistä vaatimuksista johtuen alettiin lastensuojelupiireissä nähdä, että lasten lisäksi myös vanhemmat tarvitsevat lomia. Leiritoiminnassa huomioitiin edelleen heikoimmassa asemassa olevat perheet. Yleistavoitteena oli:

järjestää kesän aikana virkistävää ja kehittävää toimintaa lapsille, jotka vanhempiensa heikon sosiaalisen ja taloudellisen aseman tai työesteiden vuoksi eivät voi saada osakseen muuta kesävirkistystä. (1977)

Isoja muutoksia 1980–1990-luvuilla

1980-luvulla järjestön toiminnassa tapahtui merkittävä muutos, kun 1984 vuonna voimaan tulleissa säännöissä järjestön toiminta-alue laajennettiin koskemaan lasten lisäksi myös perheitä. Tämä näkyi heti myös toiminnassa. Järjestön lomatoiminta lisääntyi ja monipuolistui 1980- ja 1990-luvuilla.

Yhteistyötä tehtiin sekä vanhojen että uusien tahojen kanssa. Parasta Lapsille oli lisännyt kansainvälistä toimintaa jo 1970-luvulla ja tätä jatkettiin ja kehitettiin edelleen 1980–1990-luvuilla. Parasta Lapsille ry:n mittavin kansainvälisyyskampanja oli vuosina 1981–1996 toteutettu Auta Chilen lasta -kampanja. (Kampanja jatkuu nykyään nimellä Auta Mapuche Lasta.) Järjestö liittyi 1985 myös Kepaan, joka on kehitysyhteistyöstä kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen kattojärjestö.

Yhteistyö kansandemokraattiseen liikkeeseen kuuluvien järjestöjen kanssa alkoi 1980-luvulla selvästi vähentyä ja 1990-luvulla järjestö alkoi toiminnassaan tietoisesti pyrkiä poliittiseen sitoutumattomuuteen. Haluttiin kehittyä lastensuojelujärjestöksi, jolla ei ole puoluepoliittisia tavoitteita.

Tuloja järjestö sai RAY:n ja Lasten Päivän Säätiön lisäksi kunnilta ja yksityisiltä. Varainkeruuta tehtiin myös: esimerkiksi MTV teki 1980-luvun alkupuolella "Lahjoita lapselle kesäpäivä" -keräyksen, joka toi tuottoja mukana olleille lomatoimintaa järjestäville yhteisöille. Myös omien lomakeskusten ulosmyynnistä saatiin tuloja: varsinkin leirikoulutoiminnasta tuli suosittua 1990-luvulle tultaessa.

1990-luvulta tähän päivään

Taloudellisen laman myötä 1990-luvulla järjestöjen merkitys kasvoi, mutta samalla niidenkin toimintaa haittasi taloudellinen epävarmuus. Lomatoiminnan kehittäminen oli edelleen Parasta Lapsille -järjestön tavoitteissa keskeisellä sijalla ja uusia toimintamuotojakin kehitettiin. Vuonna 1994 aloitettiin mm. pakolaislapsille ja -perheille suunnattu toiminta sekä vuotta myöhemmin viikonlopputoiminta. 1990-luvun alussa aloitettiin myös projektitoiminta, joka suunnattiin erityisesti perheiden tukemiseen.

Vielä 1990-luvulla kunnat, seurakunnat sekä monet yksityiset tahot järjestivät lomatoimintaa. Tilanne kuitenkin muuttui laman myötä ja lomatoiminnan järjestäminen siirtyi yhä enemmän järjestöjen vastuulle. Lomien rahoituksen saamiseksi järjestöt joutuivat 1990-luvulla jatkuvasti puolustamaan lasten ja perheiden oikeutta virkistävään lomaan. 1990-luvulla alettiinkin tehdä tiivistä yhteistyötä muiden lomatoimintaa järjestävien tahojen kanssa.

1990-luvulla ajauduttiin kuitenkin talousvaikeuksiin. Uusia leirikeskuksia oli 1980-luvulla rakennettu useita ja niiden ylläpito vei paljon resursseja. Kivuliaitakin säästötoimenpiteitä oli tehtävä ja järjestön oli luovuttava joistakin leirikeskuksistaan 2000-luvun alussa. Tätä kautta järjestön talous saatiin vakautettua 2000-luvun aikana.

2010-luvulla omia leirikeskuksia on kaksi: Koivuhaka ja Lomakeskus Pukkila. Jälkimmäisessä valmistui suuri peruskorjaus vuonna 2010. Lisäksi Parasta Lapsille vuokraa tiloja toimintaansa varten varsinkin pääkaupunkiseudulla. Järjestö kehittää edelleen toimintaansa: 2010-luvulla mm. kerhotoiminta on vakiintunut yhdeksi toimintamuodoksi.

Tutustu järjestön nykyiseen toimintaan Toiminta-sivulla.