Vuoden 2021 blogikirjoitukset
Vuoden lopun häämöttäessä on aika palata vauhdikkaan syksyn leiritunnelmiin. On ollut ilo tutustua kolmeen eri lapsiryhmään, kuunnella heidän juttujaan ja seurata kaverisuhteiden syntymistä Syksyn vanhat ja uudet leiriohjaajat ovat tuoneet todella ison osuuden leiriohjelmaan omilla persoonillaan ja osaamisellaan. Tämä on mahdollistanut monenlaista leiriohjelmaa – taikatempuista ja korunteosta kuvasuunnistukseen ja meditointiin. Aika Koivuhaassa on siis vienyt ihan omaan maailmaansa, ja antanut paljon ideoita, joita lähteä kehittämään edelleen.
Meneillään olevista buumeista ja ajankohtaisista ilmiöistä on kätevä ottaa inspiraatiota leiritoimintaan. Niiden pohjalta voi kehittää sellaisia leikkihetkiä ja työpajoja, ettei lapsi itsekään välttämättä huomaa, että nyt ollaan tärkeiden asioiden äärellä, mutta kuin varkain oppii tärkeitä taitoja ja omaksuu kullanarvoista tietoa. Kuten tällä kertaa esimerkiksi pakohuonepeleistä ja lähdekritiikin ja sananvapauden tärkeydestä.
Kuulostaa ajankohtaisilta, eikö totta?
Yhteenkuuluvuuden tunne ja sen voima olivat merkittävimpiä syitä, miksi kiinnostuin perheleirien vetämisestä. Olen tehnyt töitä ihmisten parissa parisenkymmentä vuotta. Ihmisten tarinat ja merkitykselliset kohtaamiset kiinnostavat minua vuosi vuodelta enemmän.
Ennen ensimmäistä leiriä minuun iski kuitenkin paniikki.
Olisi tehnyt mieli hautautua kotiin peiton alle. Onneksi lähdin kuitenkin matkaan. Leiribussissa näin leiriläisten, aikuisten ja lasten, iloiset katseet ja tunsin heti helpotuksen. Yhdessä teemme tästä leirin.
Syksy on jo loppupuolella ja talvi häämöttää edessä. Kolme leiriä takana ja viimeiseen on vielä hetki aikaa. Innolla odotan, mitä viimeiseen leiriin mahtuu mukaan – paljon suunnitelmia ja ideoita kyllä on.
Olen leirivastaavan pestin ohella tehnyt muitakin yhteisöpedagogiopintoihini liittyviä hommia järjestössä.
Olen ollut aktiivinen somevaikuttaja, mikä on ollut minulle uutta. Huomasin jo heti alussa, että somessa aktiivinen kommentoiminen oli vähäistä. Mietin, miten saataisiin asiaan muutos, kun koordinoijamme Milla luki ajatukseni ja lähestyi minua ratkaisulla.
Osallisuudesta puhutaan paljon. Jo lapsen oikeuksien sopimus luo pohjan lapsen osallisuuden huomioimiselle. Lapsille järjestettävän toiminnan tulee olla yhdenvertaista ja toiminnassa tulee erityisesti huomioida syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja perheet.
Koronapandemia sulki pitkäksi aikaa lapsiperheille suunnattuja matalan kynnyksen palveluja ja ajoi alas harrastustoimijoita. Pitkään kestäneen poikkeusajan vaikutuksia lapsiperheiden hyvinvointiin voidaan vielä vain arvailla, mutta tärkeää on, että lasten osallisuutta pystyttäisiin vahvistamaan ja sitä kautta lisäämään perheiden hyvinvointia.
Parasta Lapsille -järjestö kohtaa vuosittain satoja lapsia, perheitä sekä vapaaehtoisia. Syntyy ainutlaatuisia kohtaamisia ja merkityksellisiä hetkiä leirillä.
Ja siitä se idea sitten lähtikin.
Ajattelimme työntekijöiden kesken, että meillä on iso mahdollisuus omassa toiminnassamme tukea ja vahvistaa keskustelukulttuuria.
Tänä syksynä Oulun Näe hyvä mussa – leireillä on tuotu hyvää näkyväksi kehupurkin avulla. Yksinkertaisimmillaan kyse on tavallisesta lasipurkista sekä isosta kasasta erilaisia helmiä. Leireillä nämä helmet ovat kuitenkin päässeet edustamaan jotain isompaa eli koettuja ilon aiheita sekä havaittuja hyviä tekoja.
Aloitin heinäkuussa luontopainotteisen toiminnan suunnittelijana osana Metsäkarkkia-hanketta. Hankkeen tavoitteena on tehdä luontoympäristö ja kestävä kehitys näkyviksi Parasta lapsille -toiminnassa. Neljä kuukautta kestävän työsuhteeni aikana tehtäväni on toteuttaa materiaalipaketti, jonka avulla luontotoimintaa on helppo järjestää niin tulevilla leireillä kuin järjestön muussakin toiminnassa.
Parasta Lapsille ry tekee vahvaa kuntayhteistyötä. Kun puhumme ennaltaehkäisevästä lastensuojelusta, kuntayhteistyön merkitys kasvaa. Avoimella vuoropuhelulla ja yhteistyöllä saavutamme oikeat lapset ja perheet toimintaan mukaan ja näin hyvinvointi kunnassa kasvaa.
Ensimmäisestä Rovanimen leiriviikonlopusta on pari viikkoa ja nyt on hyvä hetki palata leirin tapahtumiin. Me ohjaajat saimme niin monta ilon ja naurun hetkeä lasten ilojen ja naurujen myötä.
Jäin pohtimaan, mistä lasten ilo ja nauru kumpuaa ja kuinka sitä vahvistetaan.
