Vuoden 2022 blogikirjoitukset
Opiskelen luonto-ohjaajaksi, yhteisöpedagogiopintojen ohella. Tavoitteeni on saada luontoilua osaksi monenmoisia eri työtehtäviä, harrastuksia ja arkipuuhia.
Parasta lapsille -leireillä on opiskelijan näkökulmasta hienoa se, kuinka paljon saa ottaa kantaa leiriohjelman suunnitteluun ja toteutukseen. Järjestön arvot luotettavuus ja yhteisöllisyys näkyvät siis myös leirien ulkopuolella ohjaajien kesken. Sitä kunnioitan!
24.8.2022
Olin ollut leiriläisenä yhdeksän vuotta, ennen kuin päätin alkaa samoille leireille apuohjaajaksi 16-vuotiaana. Tässä tekstissä kerron, kuinka leiriarki leiriläisenä eroaa leiriarjesta ohjaajana.
Leireillä olo leiriläisenä on parhaita muistojani lapsuudestani.
Leiriläisenä oli helppo päästä eroon vastuusta ja kotiarjesta. Oli mukavia aktiviteetteja ja uusia kavereita. Leireiltä olenkin saanut paljon kavereta, joiden kanssa pidän vieläkin yhteyttä. Leireillä oli helppo unohtaa puhelimen olemassaolo, koska tekemistä löytyi koko ajan.
Toimin leirivastaavana kahdella eri perheleirillä tänä kesänä. Molempien leirien aikana pohdin paljon yksinäisyyttä ja ymmärsin, kuinka tärkeässä osassa yksinäisyys on leiriä. Mielestäni leirivastaavan on hyvä ymmärtää yksinäisyyden eri muotoja, jotta leiritoiminnasta voidaan luoda mahdollisimman yhteisöllistä.
Sosiaalista tai emotionaalista yksinäisyyttä
Bussi kääntyy pienen pienelle, mutkittelevalle hiekkatielle. Tunnelma on odottava, innostunut. Minua jännittää, sillä olen aivan uuden kokemuksen edessä enkä ole täysin varma mihin olenkaan kesän ajaksi sitoutunut. Tie tuntuu mahdottoman kapealta näin isolle bussille, mutta bussikuski on taitava ja pian jo kaarramme Pukkilan lomakeskuksen pihaan. Näen kauniin järvimaiseman ja vehreän luonnon. Innostus alkaa kohota, kun ihmiset purkautuvat bussista liikkuen kohti leirikeskuksen ovea.
Seikkailu voi alkaa!
Juhannus, keskikesän ja yhteisöllisyyden juhla on vietetty. Kun kesän kolmas perheleiri alkaa lähestyä, voin kertoa, että yhteisöllisyys on myös Pukkilan kesän perheleirien kantavia voimavaroja.
Lomakeskus Pukkilaa ympäröi metsä ja rannassa loikoilee kaunis järvi. Tämä upea sijainti tarjoaa paljon hauskoja kesäaktiviteetteja, kuten uintia, veneilyä, suppailua, jalkapalloa, minigolffia ja mölkkyä.
Mutta mitä olisi tämä kaikki ilman ihmisiä, joiden kanssa nauttia kesästä ja yhdessäolosta?
Positiivinen pedagogiikka oli ensimmäinen asia, jonka kohtasin vapaaehtoistyöntekijän perehdytyksessä leirejä varten. Tästä on puhuttu paljon ohjaajien kesken koko kevään ajan, ja sitä on sovellettu joka leirillä.
Mitä positiivinen pedagogiikka sitten on?
Olen aina viihtynyt luonnossa, syynä tähän voi olla se, että olen aina asunut luonnon läheisyydessä. Lapsena luonto toimi ennemmin leikkipaikkana, jossa vain mielikuvitus oli rajana. Nykyisin luonto toimii minulle paikkana, jossa voin liikkua ja rauhoittua. Hyödynnän luontoa nykyisin lenkkeilemiseen, sillä se tarjoaa monipuolisen ympäristön liikkumiseen ja upeat maisemat.
Kävin Parasta Lapsille ry:n vapaaehtoisille leiriohjaajille tarkoitetussa lisäkoulutuksessa, jossa aiheena oli Metsämatka-niminen leiriohjelmapaketti.
Koulutuksen kautta opin tarkastelemaan luontoa myös ohjaamisympäristönä.
Tulipahan sanomista vapaaehtoistyöstä lasten ja nuorten kanssa!
Vapaaehtoistyö lasten parissa antaa valtavasti.
Usein minulta kysytään vapaaehtoistyöstäni "miten sinä jaksat" ja "saatko siitä mitään". Minun täytyy valitettavasti myöntää, että se antaa paljon enemmän kuin ottaa! Olen tehnyt vapaaehtoistyötä Parasta Lapsille -järjestön leireillä lähes neljännesvuosisadan ajan. Koivuhaan leirikeskuksesta on tullut kuin yksi koti minulle.
Neljännelle vuoden 2022 Tampereen Näe hyvä mussa -leirille lähdettiin bussilla köröttelemään 8.4. Bussimatka Virroille kestää noin 1,5 tuntia ja tunnelma bussissa on melko rauhallinen. Äänimaisema bussissa muodostuu vaimeasta puheensorinasta, lasten kiljahteluista ja kännyköiden peleistä ja videoista.
Hieman ennen leirikeskukseen saapumista lapsilta kerätään puhelimet pois koko viikonloppuleirin ajaksi. Sitä myötä, kun puhelimet sulkeutuvat, alkaa myös desibelitaso ja touhukkuus bussissa lisääntyä. Kuuluu huutelua, naurua, ja lisääntynyttä puhetta muiden kanssa.
Olen tiennyt jo yläasteikäisenä haluavani kieltenopettajaksi ja pohdin erilaisia vaihtoehtoja, josta kerryttää kokemusta lasten ja nuorten parissa työskentelystä. Yhtenä aamuna päätin ottaa yhteyttä Parasta Lapsille -järjestön koordinaattoriin ja melko nopeasti istuinkin jo bussissa kohti ensimmäistä leiriä.
