Vuoden 2020 blogikirjoitukset
Kun odotin bussia ensimmäiselle leirille, mietin jännityksellä, mitä kaikkea näistä leireistä lapsille ja itselleni sairaanhoitajaopiskelijana seuraakaan. Jo itsestään leirin nimi Näe Hyvä Mussa kihelmöi rinnassani.
Leirivastaavan työssäni nautin siitä, kuinka monenlaista osaamista vapaaehtoisilla on.
”Mitäs sanotte tytöt, jos lasken tällä tuon rinteen alas?”, sanoi Saarisen Arvo, Pukkilan ensimmäinen talonmies, kopistellessaan sahapukkia lumesta.
Sittemmin rinnettä on laskettu monilla muilla välineillä. Alkuaikoina ehkä eniten suksilla ja viimeaikoina muovipulkalla. Hurjin omakohtainen kokemus oli, kun laskin jäädytetyn liukumäen muovimattoon kääriytyneenä. Maton terävästä etureunasta tupruava jäähile ryöppysi kasvoilleni ja vauhti tuntui rakettimaiselta. Mäen jäädyttäminen oli työlästä ja aikaa vaativaa hommaa, joten siitä luovuttiin ja hankittiin riittävästi pulkkia.
Syksyinen perjantai-ilta, kello lähestyy 18:aa. Linja-autoaseman hämärän kelmeässä valossa näkyy kymmenien ihmisten rykelmä. Lähestyn tuota äänekkäästi vellovaa joukkoa. Tarkkailen, näkyykö tuttuja lapsia tai aikuisia. Lähestyn ja huomaan yksittäisiä iloisia lapsia mukavasti jutellen ja ilakoiden toistensa kanssa.
Leiripäivä tamperelaisten lasten Näe hyvä mussa -leirin aikuistiimin kirjoittamana:
klo 7.30 Piirrettyjä pyjamissa tv-huoneessa pehmolelu kainalossa. Tänään kaikki leiriläiset koisasivat poikkeuksellisen pitkään.
klo 9.15 Aamuisin haukkaamme happea koko porukalla. Siten leiripäivä käynnistyy parhaiten: ”Polttopallo on ihan paras peli ikinä!”
Olen Sini Nevalainen ja opiskelen sairaanhoitajaksi. Asun Helsingissä ja elän tällä hetkellä todennäköisesti elämäni kiireisintä aikaa. Vaikka hetkittäin onkin ollut haastavaa yhdistää työt, perhe-elämä ja opiskelu niin olen onnellinen kaikista upeista kokemuksista ja kohtaamisista, joita olen saanut kokea opiskelun aikana. Myös Parasta Lapsille ry on mahdollistanut minulle yhden näistä hienoista kokemuksista.
Kun aloimme vuosia sitten järjestössä miettiä uudelle hankkeelle nimeä, mietimme ensin, mistä tässä toiminnassa on oikeastaan kyse. Pitkän keskustelun jälkeen oli selvää, että nähdyksi tuleminen on yksi tärkeimmistä asioista mitä teemme työssämme.
Nimeksi tuli Näe hyvä mussa.
Kävin pari viikkoa sitten leirivierailulla lasten Aikaa ilolle sekä Näe hyvä mussa -leireillä. Se oli minulle kaikin puolin antoisa kokemus. Kaikki se, minkä eteen teemme töitä täältä toimistolta käsin konkretisoituu ihan uudella tavalla, kun sitä pääsee näkemään käytännössä. Samoin ne sanat joilla kuvailemme toimintaamme alkoi yhtäkkiä tuntua vielä luontevammalta omaankin suuhun. Toiminnassa näkyi todella yhdessäolon ilo ja riemu sekä kunnioittava ja lämmin kohtaaminen. Tunsin ylpeyttä meidän vapaaehtoisten sekä työntekijöiden työstä, jota pääsin todistamaan.
Ensimmäinen syksy leirivastaavana Parasta Lapsille -perheleireillä on leireilty läpi. Neljä viikonloppua ihanien, monimuotoisten ja hienojen perheiden ja vapaaehtoisten kanssa on tuonut ja luonut taitelijan syksyyn rytmin ja vastuun, jonka olen ottanut, omaksunut ja halunnut kantaa meitä kaikkia ajatellen. Luoden ja tuoden jotain todellista, tärkeää ja konkreettista ihmisten arkeen ja omaanikin.
11–13.10. vietimme syksyn toisen Aikaa yhdessä -viikonloppuleirin Kisiksessä Raaseporissa. Perheet ja leiriohjaajat tapasivat toisensa kolmen viikon tauon jälkeen. Kuinka mahtavaa olikaan tavata sama tuttu porukka! Perjantai-ilta sujui tyypilliseen tapaan nopeasti perheiden majoittuessa mökkeihin. Sitten nautittiin porukalla herkullinen iltapala, jonka kokit olivat meille loihtineet.
