4.9.2020
/
Jari Tuomela
Jari Tuomela
Jari on toiminut valtion virkamiehenä ja ay-liikkeen palveluksessa. Nyt eläköityneenä tekemistä ei ole puutetta, mutta aikaa riittää vapaaehtoistyöhönkin. Muutoin Jarin aika kuluu luonnossa liikkuen sekä pientä korjausrakentamista ja käsillä tekemistä harrastaen. Talven pimeinä iltoina on aika syventyä lukemiseen.

Eläköidyin viime joulukuun alussa. Tämän vuoden alkupuolella kävin vapaaehtoistyön kurssin Järvenpään opistossa. Kurssin aikana esiteltiin erilaisia vapaaehtoistyötä tekeviä yhteisöjä ja mahdollisuuksia toimia vapaaehtoistyössä. Näistä itselleni valikoitui Parasta Lapsille ry:n toiminta. Ilmoittauduin kahdelle kesän leirille, joista ensimmäinen kuitenkin peruuntui koronan vuoksi. Jälkimmäinen toteutui Virroilla Pukkilan leirikeskuksessa 27.7 – 1.8.2020. Lapsia leirillä oli 33, iältään 7–10 vuotta, meitä ohjaajia oli  7.

Lasten kasvattamisesta minulla on kokemusta vain tyttäreni osalta ja vastaavasta ikäkaudesta on aikaa yli 20 vuotta.

Niinpä itsekin lähdin leirille pienoista jännitystä tuntien, kuten tekivät varmaan myös ensimmäistä kertaa leirillä olleet lapset.

Tosin monilla lapsista oli aiempaa kokemusta ainakin viikonloppuleiriltä, joten he tiesivät toiminnot ja käytännön paremmin kuin minä. Onneksi Zoom-palaverit olivat antaneet runsaasti taustatietoa paikasta. Palavereissa teimme leiriviikolle valmiin ohjelman, osin myös työnjaon eri aktiviteettien suhteen.

Toimimme ns. omaohjaajana tietylle lapsiryhmälle, jako tapahtui majoitushuoneiden mukaan. Minun vastuullani oli 4 tytön ja 3 pojan huoneet. Toki kaikki ohjaajat huolehtivat yleisesti kaikista lapsista ja olivat kaikkien lasten käytettävissä ja tukena. Oman ryhmän kanssa kuitenkin ruokailtiin samoissa pöydissä ja huolehdittiin herätys sekä iltatoimien sujuminen.

Pukkilan tilat olivat pääosin toimivat. Ainoa merkittävämpi harmi kuluvana kesänä oli se, että entinen rantasauna oli purettu ja uuden perustuksia vasta rakennettiin. Näin ollen myös parempi uimaranta oli poissa käytöstä. Tosin sähkösaunasta, joka oli noin 100 metrin päässä rannasta pääsi uimaan väliaikaiselle uimapaikalle. Vaikka rantaan oli ajettu hiekkaa, pohja oli osin pehmeä eikä houkutellut lapsia uimaan.

Onneksi sää muutoin suosi keskiviikosta alkaen leiriä. Näin ollen soutelu, onginta ja erilaiset piha- ja kenttäpelit ja leikit tarjosivat oivan keinon purkaa vauhtia ja energiaa, jota tuon ikäisillä riittää ja jää vielä ylikin.

Tämä selvisi ensimmäisenä iltana yrittäessäni rauhoitella kolmen pojan ryhmääni yöpuulle. Aikani huoneessa istuskeltuani ja juteltuani poikien kanssa he rauhoittuivat. Sen jälkeen istuimme ohjaajapalaverissa ja kävin nukkumaan. Kuulostelin vielä poikien oven takana, ettei ylimääräisiä ääniä kuulunut. Seuraavana päivänä selvisi, että yövalvoja oli käynyt yöllä komentamassa poikia lopettamaan tyynysodan!

Seuraavina iltoina pidinkin (luin) pojille lähes tunnin mittaisen iltasatusession mikä sai heidät rauhoittumaan ja nukahtamaan. Tytöt eivät vastaavalla tavalla riehaantuneet, mutta he sen sijaan eivät millään meinanneet malttaa lopettaa höpötystä useista kehotuksista huolimatta.

Viimeisenä iltana yövalvoja kävi huomauttamassa myös heitä, meillä vielä ohjaajapalaverin ollessa kesken. Kuinka ollakaan, tytöt olivat todenneet olevansa nälkäisiä. Yövalvoja kävikin sitten tekemässä heille kaikille voileivät, jotta uni tulisi paremmin. Leirillä tosiaan ”ei ollutkaan” kuin aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala... No, alkaahan se aikuisillakin usein iltapalaa tehdä mieli kuin iltaa istutaan ja seurustellaan.

Oli mukava huomata, että lapset ottivat hyvin ohjaajat omakseen, pelikaveriksi pyydettiin ja välillä syliin oli tulossa yhtä hyvin tyttö kuin poika.

Ehkä tuolla karkotettiin osin vanhempien ikävää ja haettiin toisaalta turvallisuuden tunnetta.

Sitä vartenhan me ohjaajat siellä olimme.

Ohjaajien kesken henki oli hyvä ja työnjako joustavaa. Leirin ohessa oli mukava tutustua uusiin aikuisiin ihmisiin. Vastaavana ohjaajana toiminut Tanja oli myös erinomainen tehtävässään. Kaiken kaikkiaan itselleni jäi hyvä mieli leiriviikosta sekä lasten että ohjaajien puolelta. Ohjaajan tehtäviin voin lähteä uudelleenkin.