Tässä hetkessä ei tarvita filttereitä
Uusi aamu alkaa. On mitä mainioin ilma, aurinko paistaa. Käsi hamuaa jo sängyn vierellä olevaa puhelinta kohti. Torkutat yhdesti, kahdesti, nukutaan vielä hetki.
Nostat kännykän tyynyn vierelle. Raotat hieman toista silmääsi. Selaat vain nopeasti, mitä muut ovat ehtineet aamun minuuteilla päivittämään. Kenties jollakin on tapahtunut yön aikana jotain maagista. Samassa huomaat, että kello alkaa olla jo niin paljon, että on aika lähteä kouluun. Oikeastaan pitäisi olla jo matkalla. Aamupala jää syömättä ja laitat pikaisesti vaatteet päälle, ettet myöhästy.
Juoksun kanssa bussipysäkille tai juosten suoraan kouluun. Uskollinen ystäväsi kännykkä toisessa kädessä ja silmäilet sitä aika ajoin. Läheltä piti, ettet joutunut auton töytäisemäksi, kun katseesi oli kiinni ruudussa.
Kuulostaako harmillisen tutulta?
Usein aamumme alkaa kännykkää selaamalla, monet aloittavat tämän jo sängyssä. Hädin tuskin silmämme ovat avautuneet, kun ne saavat aivot täyteen vireystilaan sosiaalisen median uutisvirrasta. Reelsit ynnä muut toitottavat uusimpia biisejä, ja jos video ei miellytä, voi sen svaipata äkkiä pois silmistä.
Olen huomannut, kuinka monella pienellä koululaisella on kävellessään kännykkä kädessään. Koulumatkaa taitetaan samalla selaten videoita tai pelaten. Luulen, että kännykkä on alun perin annettu koululaiselle turvaa tuomaan. Jos koulumatkalla sattuu jotain, on sillä helppo soittaa vanhemmille.
Ovatko vanhemmat tietoisia, kuinka paljon lapsi kännykkää käyttää? Ja mihin sitä käytetään? Kuinka monta tuntia päivästä kuluu ruutua tuijottaen? Koulusta päästessään lapsi kaivaa kännykän heti reppunsa pohjalta. Pelit jatkuvat taas pahimmillaan heti koulun porttien ulkopuolella.
Nuokkarin nurkissa tai kirjaston penkeillä istuu pieniä lapsia kännykkä kourassa.
Kaverit istuvat vieressä, mutta jokainen tuijottaa omaan ruutuunsa.
Välillä voidaan toki kommentoida toisen suorituksia. ”Wau, olet jo tuhonnut kolmannen vihollisen!” Elämä virtuaalimaailmassa voi olla todella koukuttavaa ja huomaamatta siellä kuluu todella paljon aikaa.
Mitäpä jos lapsi katselisi elämää ilman kännykän ruutua?
Aikaa ilolle -leirit tarjoavat lapselle monipuolista tekemistä yhdessä kavereiden kanssa. Matka leirille alkaa linja-autoasemalta. Bussin ikkunaruudusta voi vielä heiluttaa heipat kotiväelle.
Tässä hetkessä on jo unohdettu kännykän ruutu ja on aika alkaa tutustumaan uusiin kavereihin ja aikuisiin. Ehkäpä bussissa on jo sinulle entuudestaan tuttuja kasvoja. Kuinka hauskaa ja samalla vähän jännittävää tämä voi olla. Vatsan pohjaa saattaa kipristää, kun ajattelet tulevaa viikonloppua.
Maisema vaihtuu bussin ikkunassa ja pian ollaan jo perillä Koivuhaassa. Koivuhaka on idyllinen, vanha talo, jossa on paljon ikkunoita. Näiden ruutujen takana tullaan viettämään yhdessä monta unohtumatonta hetkeä.
Viikonloppuun mahtuu vaikka mitä tekemistä. Leikitään vanhoja tuttuja leikkejä ja opitaan uusia. Askarrellaan, leivotaan, piirrellään ja pelaillaan lautapelejä. Hamahelmet kaivetaan esille ja kuinka hienoja luomuksia niistä syntyy. ”Sanon äidille, että ostaa minulle taas pitkästä aikaa uusia hamahelmiä”, kuuluu erään leiriläisen suusta.
Kuinka mukavaa onkaan juosta ja touhuta ulkona raittiissa ilmassa. Pihavarastosta löytyy monenmoista välinettä, palloja ja renkaita. Leikkisät jalkapallomatsit saa aikuisetkin juoksemaan hiki hatussa. Välillä leikitään yhdessä jäämiestä tai hippaa. Ehkäpä lähdetään retkelle läheiseen metsään ja tutkitaan, mitä sieltä löytyykään.
Kuin huomaamatta ajatus kännykästä on unohtunut ja kiireisen ja hektisen maailman tilalle asettuu kiireetön ja rauhallinen leirielämä.
Vaikka leirillä toiminta voi olla hyvinkin aktiivista, on se kuitenkin aitoa läsnäoloa hetkessä.
Tämän kevään Koivuhaan-leireillä lapset pääsevät tutustumaan läsnäolon taitoihin pieninä palasina. Lapsi pääsee myös kokeilemaan joogaa. Joogan maailma saattaa kuulostaa monelle hyvinkin vieraalta ja uudelta. Koululaisten joogassa tehdään lempeitä harjoituksia, joissa jokainen hyväksytään omana itsenään.
Mielikuvituksella ja saduilla on vielä suuri rooli tämän ikäisten joogassa. Tärkeää on se, ettei kilpailla kenenkään kanssa, vaan ilmapiiri on salliva. Lisäksi opetellaan leikin varjolla pieniä hengityksen havainnointiharjoituksia. Rauhoitutaan ja pysähdytään. Näillä pienillä teoilla voi olla suuriakin vaikutuksia lapseen.
Kännykän käyttö suosii nopeaa tahtia. Somessa epämiellyttävät ja ei niin kiinnostavat jutut voidaan pyyhkäistä sivuun tuosta vaan. Pelit ja some ruokkivat kiireen tuntua ja kuormittavat kehittymässä olevia aivoja ja samalla koko kehoa ja lasta kokonaisuutena.
Pienillä läsnäoloharjoituksilla ja joogalla on tutkittu olevan positiivisia vaikutuksia. Jooga auttaa keskittymään ja rauhoittaa mieltä ja kehoa. Aikaa ilolle -leirillä pysähdytään ihmettelemään asioita turvallisen aikuisen läsnä ollessa. Tässä hetkessä ei tarvita filttereitä, vaan katsellaan maailmaa sellaisena kuin se on.
Tanja Kanniainen
Nimeni on Tanja Kanniainen ja toimin leirivastaavana leirikeskus Koivuhaassa Haukiputaalla keväällä 2023. Olen toiminut pitkään lasten parissa ja lasten kokonaisvaltainen hyvinvointi on lähellä sydäntäni. Erityisesti rauhoittuminen ja pysähtyminen pienten asioiden äärelle on minulle tärkeää. Näitä taitoja haluan opettaa ja välittää lapsillekin. Kiireettömyys, rentoutuminen ja hetkistä nauttiminen osoittautuukin mitä suuremmaksi asiaksi leirielämässä. Liikkuminen luonnossa ja joogaaminen ovat minun lempipuuhiani. Leireillä saatatkin päästä tutustumaan, mitä ja minkälaista on lastenjooga.