3.8.2021
/
Nona Hoviaro
Nona Hoviaro
Nona on yhteisöpedagogiopiskelija, joka tekee harjoittelun leiriohjaajana perheleireillä sekä Näe hyvä mussa -viikonlopuissa. Lisäksi Nona viestittelee leirielämästä Instagramissa.

Moikka kaikille! Mun nimi on Nona Hoviaro. Opiskelen yhteisöpedagogiksi ja teen tällä hetkellä Parasta Lapsille ry:lle harjoittelua koulua varten. Kohta alkaa toinen vuosi rullata Humanistisessa ammattikorkeakoulussa! Olen 21-vuotias ja työskentelen opintojen ohella päiväkodissa ryhmäavustajana. On hetkiä, että opiskelu vahvistaa työntekoa ja toisinpäin. Välillä taas tuntuu, ettei mihinkään riitä aikaa. Uskon kuitenkin vuosien kuluessa tämän olevan kaiken vaivan arvoista! 

Harjoittelun aikana olen päässyt oppimaan uusia asioita erilaisissa koulutuksissa ja ohjaajana heinäkuussa olleella perheleirillä. Itselleni perheleirit olivat uusi kokemus, olen nimittäin ollut ohjaajana lastenleireillä aikaisemmin.

Heti ensimmäisenä päivänä leirien erot kävivät selväksi.

Sillä on vaikutusta, onko leirillä lapsi vai koko perhe.

Lapsi saattaa olla erilainen vanhempansa kanssa kuin ollessaan muiden lasten kanssa.

Tässä olemme ohjaajina erityisen tärkeässä roolissa. Meidän täytyy olla kuuntelevaisia ja herkästi huomioitava viestit. Lapsiryhmässä lapsi voi hyvinkin avoimesti kertoa arjestaan tai huoltajistaan ja esiin voi tulla jotain huolestuttavaa, mutta myös hyviä asioita. Lapsi voi osoittaa erityistä ystävällisyyttä tai huikeita kaveritaitoja, jotka ovatkin ihana asia kerrottavaksi vanhemmalle! 

Heinäkuun perheleirillä oli hetkiä, kun vanhemmat tai huoltajat saavat aikuisten kesken omaa aikaa ja tällöin myös lapset saavat keskenään touhuta kivoja juttuja! Nämä hetket olivat varmasti tärkeitä leirin kannalta, ja kaikki yleensä tykkäsivät niistä.

Leirillä oli ohjaajan silmin sopivasti vapaata ja rentoa toimintaa sekä yhteistä ohjattua tekemistä.

Kesällä myös uiminen on mahtavaa, ja sitä tehtiinkin – joka päivä! Jopa kaksi kertaa :-) Tässäkin kuuntelimme lapsia, kaikilta kysyttiin, minkälaista toimintaa leirillä halutaan, ja lapset sekä miltei kaikki vanhemmat kertoivat haluavansa uida.

Leirillä huomasi muiden ohjaajien tärkeyden oman jaksamisen ja myös toiminnan arvioinnin kannalta. Kokoonnuimme ohjaajien kanssa aina leiripäivän päätteeksi käymään päivän läpi ja juttelimme avoimesti, jos jokin asia mietityttää tai mistä kannattaisi keskustella.

Pidänkin ryhmähenkeä tärkeänä, koska tuntuu kuuluvansa johonkin ja jaksaa seuraavaan päivään! Uusien asioiden oppimisessa tarvitsen erilaisia näkökantoja, toisten ihmisten kokemuksia ja esimerkiksi tilanteiden ratkaisutaitoja – näistä koen oppivani.

Teen myös itsestäni arviota ohjatessani ja ohjauksen jälkeen. Mitä voi tehdä paremmin, mikä meni hyvin, mitä jäi tilanteesta erityisesti mieleen? Työssäni käytän koko ajan ohjaamista, vaikkei se aina siltä tunnukaan. Leirillä myös ohjaaminen oli kokoaikaista – oli se sitten leikin ohjaus, aikataulun kertaus tai uimavahtina oleminen.

Ohjauskokemukseni on suurimmaksi osaksi liikuntapainotteista, joten sitä pidän vahvuutenani. Käytin leirillä vahvuuttani hyväksi ja ohjasin liikunnallisia leikkejä! 

Harjoittelun aikana vilahtelin Parasta Lapsille -Instagram-tilillä, vierailin siellä ensimmäisen kerran toukokuun lopussa kertomassa mitä ohjaaja tarvitsee leirille mukaan :-) Päivittelin myös Instagramia leirin aikana erilaisista puuhista mitä teimme tai mitä luonnon eläimiä bongasimme, esimerkiksi sammakon.

Pääsen mukaan vielä Näe Hyvä Mussa -toimintaan syksyn edetessä ja sitä odotankin innolla!