Viime kesänä järjestömme lasten ja nuorten leireille osallistui 480 lasta. Yksi heistä oli Mona. Hän leireili Kotorannassa ja tykkäsi leiristä niin paljon, että haki vielä viikonloppuryhmäänkin.
– Kesällä me uitiin ja vesi oli kädenlämpöistä. Viikonloppuleirillä syksyllä me päästiin paljuun ja saunaan. Vesi järvessä oli silloin niin kylmää, että mä en mennyt uimaan, vaikka olisi saanutkin. Paljussa piti olla pipo päässä, Mona kuvaa pulikointikokemuksia Kotorannassa.
Me kerättiin itse mustikoita ja niistä tehtiin piirakkaa.
Mona on puhelias ja kertoo leirimuistoja innokkaasti.
– Leirillä on kivaa olla, kun koko ajan on tekemistä ja paljon kavereita. Viikon leirillä kesällä me kerättiin itse mustikoita ja niistä tehtiin piirakkaa. Viikonloppuleirillä me tehtiin suklaa-banaanimuffinsseja ja saatiin itse koristellakin ne. Meidän ryhmä söi kaikki!
Leirirytmi: aamulla ylös aikaisin, illalla hiljaisuus kymmeneltä
Yksi asia leirillä on tylsä kotiin verrattuna.
– Ainoa tylsä asia on se, kun joutuu herään jo kahdeksalta. Kotona viikonloppuna mä voin nukkua vaikka kuinka pitkään, vaikka kahteentoista!, Mona vertaa.
Aikaisesta heräämisestä huolimatta leirillä on ihan hyvä nukkua.
– Ekana yönä kaikissa paikoissa on vaikea nukkua, vaikka olisi tuttukin paikka. Mutta sen jälkeen nukun ihan hyvin.
Leirillä on selkeä heräämis- ja nukkumisrytmi. Mona kertoo, että joka ilta yhdeksältä oli satu ja kymmeneltä hiljaisuus.
– Kerran meillä oli iltarentoutusta ja hierontaa ja nukahdin siihen ja sitten mut kannettiin huoneeseen, Mona kertoo nauraen.
Äidillä aikaa opiskella ja tehdä töitä
Kun Mona leireili viime kesänä, äiti Sonja teki töitä.
– Olin silloin töissä Aurorassa ja meillä oli henkilöstön vajausta. Tein Monan leiriviikon aikana hyvällä omallatunnolla tuplavuoroja. Opiskelijana rahat on tiukassa, Sonja kertoo.
Sonja valmistui nyt tammikuussa sairaanhoitajaksi.
– Olen kolme vuotta tehnyt töitä ja opiskellut ilman lomaa, vasta nyt muutama viikko sitten palkitsin itseni lomalla.
Tein Monan leiriviikon aikana hyvällä omallatunnolla tuplavuoroja. Opiskelijana rahat on tiukassa.
Viikonlopputoimintaa Sonja kehuu, koska se tuo taukoja arkeen ja antaa vanhemmalle omaa aikaa.
– Syksyllä Monan viikonloppuleirien aikana luin kokeisiin ja pyöritin pyykkikonetta. Olihan se helpotus, kun ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään ja sai keskittyä opintoihin.
– Opiskeluaikana on välillä ollut huono omatunto, kun on ollut pakko opiskella iltaisin ja Mona on jäänyt vähemmälle huomiolle.
Koti-ikävä ei leirillä vaivaa
Sonja kertoo, että Mona viettää aikaa myös isällään ja on ollut myös yökylässä mummolassa, leirille lähtö ei siis jännittänyt. Ekalla leirilläkin Mona oli jo ekan luokan jälkeisenä kesänä.
Koti-ikävä ei sitten leirillä vaivaa?
– No ei! Tai ehkä ekana päivänä on ihan pieni koti-ikävä ja sitten ihan leirin lopuks, mutta silloin jo tietää että kohta pääsee kotiin, Mona toteaa.
Mona on löytänyt sekä leiriltä että viikonloppuryhmästä kaverin, jonka kanssa on yhteyttä pidetty leirien jälkeenkin.
Parasta Lapsille -leirille uskaltaa lähteä kokematonkin leireilijä
Sonja kertoo, että he hakevat myös tulevana kesänä Parasta Lapsille -leirille.
– Mona oli viime vuonna myös toisella leirillä, sellaisella jättileirillä, jossa oli satoja lapsia. Tämän Kotorannan leirin jälkeen kiinnitin heti Monan puheissa huomiota siihen, että lapset olivat saaneet tällä leirillä ihan eri lailla ohjaajalta huomiota.
Mona muistaa monen ohjaajan nimen. Sonja toteaakin, että tykkää siitä, kun lasten ryhmäkoko on Parasta Lapsille -toiminnassa pieni.
– Teidän leirillä ryhmäkoko on sellainen, että jokaiseen lapseen ehditään keskittyä ja lapset saavat yksilöllistä huomiota. Uskaltaisin suositella teidän leiriä ensikertalaisellekin.
Kotoranta rules!
Olisiko Monalla vielä jotakin lisättävää tähän? Vaikka ruoasta?
– No ruoka oli kyllä muuten hyvää, mutta puurossa oli liikaa voita. Kotoranta rules!
Lue lisää kesän 2016 lasten ja nuorten leireistä, valintaperusteista ja täytä sähköinen leirihakemus. Useimpien leirien haku päättyy 30.4. mutta sen jälkeenkin voi vielä kysellä leiripaikkaa.
Teksti ja kuvat: Marjukka Kähönen