Järjestöuutiset
29.4.2016
Torstaina 13.11.1980 Parasta Lapsille ry:n toimiston ovesta kulki ensimmäistä kertaa taloussihteerimme Ritva Leivo. Silloin alkoi hänen pitkä uransa Parasta Lapsille -järjestössä. Tänään Ritva on töissä virallisesti viimeistä päivää.

Ritva Koskinen (myöh. Leivo) päätyi järjestöön töihin sattumalta. Alun perin järjestöön oli kysytty töihin hänen siskoaan, mutta kun tällä oli jo muita töitä, Ritva nappasi kiinni työpaikkaan sivusta.

Rekrytointiprosessi kesti useamman kuukauden, mutta marraskuussa 1980 Ritva sitten aloitti toimistonhoitajana.

– No en minä kyllä silloin osannut arvata, että täältä vielä eläkkeelle lähden, Ritva nauraa tuttuun tapaansa.

Aluksi Ritva ei vastannut taloudesta, mutta numerot hänellä ovat olleet hallussa kyllä aina – myös vuosiluvut. Kun Ritvalta kyselee, milloin se ja se olikaan, hän vastaa vuoden ja usein jopa kuukauden tarkkuudella.

Ritvalta onkin vuosien varrella tarkasteltu yhtä jos toistakin asiaa järjestössämme!

Ainakin 200 kertaa Pukkilassa Virroilla

Kun Ritva aloitti uransa järjestössämme, hän oli vasta kolmas työntekijä. Järjestön talous oli tuolloin vakiintunut ja uusiin toimitiloihin Meritullinkadulle oli juuri muutettu Sörnäisten Rantatien yksiöstä. Koivuhaka oli ostettu lokakuussa samana vuonna.

– Ihan ensimmäistä päivää en muista, mutta marraskuun lopulta on mieleen jäänyt ensimmäinen Pukkilan koulutus Virroilla. Silloin koulutuksessa oli järjestöväen lisäksi kunnan työntekijöitä ja jotakin sosiaalipoliittista asiaa käytiin läpi, Ritva muistelee. Pukkila on Ritvalle tullut myöhemmin hyvinkin tutuksi.

– Helenan (Pukkilan emäntä) kanssa laskettiin, että ehkä noin 200 kertaa olen Pukkilassa käynyt!

Alkuvuosina Ritva oli kesäisin töissäkin Pukkilassa.

– Olin monta vuotta heinäkuussa perhelomien aikaan Pukkilan vastaanotossa ja pidin kioskia. Ja tietysti iltaohjelmaankin tuli usein osallistuttua. Mies teki talonmiehentöitä ja pojat (Timppa ja Pasi) olivat mukana myös. Timppa oli ensimmäisenä kesänä vasta parivuotias.

Muutoksia ja vapaaehtoistyötä

Muutoksia 1980-luvulla järjestössä tapahtui myös.

– Kun Saukkoranta ja Huruslampi hankittiin 1988, meillä oli jo Sirpa ja Arjakin töissä. Sirpahan tuli järjestöön järjestösihteeriksi 1986 ja siirtyi sitten toiminnanjohtajaksi 1989, jolloin minä siirryin vastaamaan kokonaisuudessaan järjestön taloudesta.

Ritva oli itse aktiivinen vapaaehtoinenkin silloin kun pojat olivat pieniä.

– Neljänä viitenä vuotena olin ohjaajana Helsingin osaston perheleirillä talvella Kuntorannassa Varkaudessa ja Lautsiassa Hauholla. Se meni niin hyvin poikien kanssa, kun olivat sen ikäisiä.

Myös monta paikkakuntaa Ritva on kiertänyt työtehtävissä, Ritva luettelee pitkän listan matkan varrelle osuneita osasto- ja leiripaikkakuntia. Ja sitten vielä päälle ne ulkomaanreissut Chileen, Viroon ja Ruotsiin!

Lama ja kiirastulivuodet

Ritva kuvaa 1990-luvun alkua järjestössä todella kiireiseksi. Lama-aika ja järjestön taloudellinen tilanne ajoi säästöihin.

– Silloin otin kirjanpidon ja palkat tilitoimistosta hoidettavikseni, kun laskin, että siinä säästetään paljon. En ollut koskaan palkkoja tehnyt, mutta opettelin, Ritva kertoo.

Kesällä 1992 Parasta Lapsille -järjestöön saatiin myös tietokone.

– Muistan, kun olin yksin heinäkuussa töissä tekemässä laitehankintaa, mm. taulukkolaskentaohjelma rakennettiin meille erikseen. Oli siinä paljon asiaa, mitä piti huomioida, että osasin tilata oikeat välineet, Ritva nauraa.

Ritva kertoo 1990-luvun työkuormastaan: yhtä aikaa tuli arvolisäverolain muutos, kirjanpito ja palkanlasku tehtäväksi, lomakeskusten talous, iso tilikartan muutos, tehtiin monta projektia vuodessa…

– Silloin olin kyllä ylityöllistetty. Kolmen neljän vuoden ison työrupeaman jälkeen uuvuin, Ritva kertoo avoimesti.

Työuupumuksesta hän ei kuitenkaan ehtinyt kunnolla toipua tiukassa työtilanteessa. Vasta perhettä kohdannut tragedia ajoi Ritvan yli kynnyksen.

– Elokuussa 1998 sitten hajosin ja olin seitsemän viikkoa ensin sairauslomalla ja sitten osa-aikaisena vuoden verran, Ritva kertoo.

Hän toteaa, että yksi osa uupumusta oli vapaaehtoistyön ja työnteon rajan hämäryys.

– Siihen tehtiin sitten linjausta. Päädyttiin siihen, että jos haluaa tehdä vapaaehtoistyötä, on parempi mennä tekemään sitä muualle kuin omalle työpaikalle.

Työ tekijäänsä opettaa – ja tekijä sitä kehittää

2000-luvulla järjestön toiminta on vakiintunut.

– 1990-luvun projekteista opittiin paljon. Monenlaista kokeiltiin ja parhaat toimintatavat, kuten viikonlopputoiminta, ovat nyt vakiintuneet pysyviksi.

Ritva sanoo, että on oikeastaan ollut töissä monessa eri työpaikassa – niin paljon työ ja työyhteisö ovat muuttuneet vuosien varrella.

– Se tässä työssä on ollut juuri antoisinta, että työ on monessa suhteessa kehittynyt ja muuttunut ja itse on saanut aina omaa työtään kehittää. Kukaan ei ole ollut selän takana kertomassa, kuinka pitää tehdä.

Sosiaalisuus on ollut myös yksi työn tärkeimmistä asioista.

– Minulle työ on ollut aina osa muuta elämää ja se on sopinut minulle, kun on voinut olla oma perhekin siinä mukana, Ritva sanoo.

Parasta Lapsille ry on sopinut Ritvalle myös aatemaailmaltaan.

– Onhan tämä työ ollut mielekästä: ei ole tarvinnut kerätä rahaa kenenkään pussiin.

Kohti tulevaa: lorvimista ja lomailua!

Ritvalla on yksi lapsenlapsi, rakas Rasmus, joka aloittaa koulunsa ensi syksynä.

– Rasmuksen kautta olen miettinyt, kuinka paljon maailma on lapsen kannalta muuttunut. Tietotekniikka on mullistanut niin paljon ja ihan eri asioista pitää olla huolissaan kuin silloin, kun omat pojat oli pieniä.

Yhteiskunnallisesti maailma on 35 vuoden aikana ehtinyt muuttua paljon.

– Tässä on ollut nämä kaksi lamakautta. Nyt on ihan toisenlaista puutetta kuin vaikka 60-luvulla. 1970- ja 1980-luvulla mentiin eteenpäin, mutta nyt pitää huolehtia, että mikä yhteiskunnassa oikein säilyy tulevaisuuteen.

Ritvalla sen sijaan ainakin lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat selvillä.

– Ihan ensin olen luvannut vain lorvia! Ja sitten alkaa reissukausi: Pukkilaan, Legolandiin, Madeiralle, Pietariin, Tallinnaan tai Tukholmaan…

Että se niistä joutilaista eläkepäivistä! Mutta ensin Ritva suuntaa tietysti Ivaloon pojan perheen luo.

– No sinnehän ne minun matkani ovat viime vuodet suuntautuneet, Ritva hymyilee.

Ritva fact files

Lempiväri: aikanaan keltainen, nykyisin voi vaihdella

Lempieläin: luonnon linnut, kiva kuunnella kevätaamuisin ikkunasta

Lempiruoka: ei ole vain yhtä, mutta nepalilainen on yksi suosikki. Kasvisruoka tietenkin maistuu!

Lempikirja: Ainakin Virpi Hämeen-Anttilan kirjat ja Paula Havasteen Lapinaiheiset kirjat.

Lempihahmo: Muumit. Odotan myös, että pääsen lukemaan Katto Kassista Rasmukselle.

Parasta Lapsille ry kiittää Ritvaa pitkästä ja ansiokkaasta urasta järjestössämme ja toivottaa ihania eläkepäiviä!

 

Teksti ja kuvat: Marjukka Kähönen