Bussimatka Kampista alkoi jännissä tunnelmissa: paljon uusia naamoja, mutta onneksi kaikilla oli jokunen tuttukin mukana matkassa.
Matkan aikana Piian hassut kysymykset vähän jo selvensivät millaiseen paikkaan ollaan menossa. Eihän siellä Kisiksessä mitään norsuja ole vaan tietysti bambeja, matkalaiset tiesivät vastata. Siellä ei myöskään voi olla muumeja, koska muumit nukkuvat talvisin. Nalle Puh taas asuu puolen hehtaarin metsässä, joten Kisakeskuksen metsien on oltava siis Röllin kotipaikka. Bussilla ajeltiin rauhallisesti mutta sisäpuolella piporallissa saavutettiin huimat vauhdit.
Ilta alkoi hämärtää, kun kaarsimme määränpään pihaan. Valaistu polku kulki pimeän metsän poikki lämpöisille kotimökeille. Rölli seurasi metsän suojissa ujona matkaamme ja sen häntä vilahtelikin rakennusten nurkilla, kuusten takana ja koivujen latvassa.
Röllejä, elefantteja ja makkaroita
Unet olivat niin makoiset, että aamupalakin maistui jokaiselle. Aamupiirissä tutustuttiin toisiimme ja pohdittiin millaisilla pelisäännöillä mennään yhdessä eteenpäin.
Lankaleikistä tuli aikamoinen nimien verkko.
Piiristä paukahdettiin pihalle: ulos ja auringonpaisteeseen. Käpyjä ja lennokkeja liiteli, kun kiersimme aluetta. Taisipa joku nähdä niitä Röllin jälkiäkin, joita se oli edellisenä iltana jättänyt hangelle leiriläisten puuhia seuraillessaan.
Ennen illan saunoja ehdittiin vielä vaikka mitä. Nuotiossa paistuivat herkulliset makkarat ja askarteluhetkessä syntyi pupuja ja tipuja monenmoisia. Oli myös lasten oma hetki, jonne vanhemmat eivät saaneet tulla. Onneksi vanhemmille oli järjestetty ihan omaa ohjelmaa, ettei tullut tylsää sillä aikaa.
Elefanttimarssin ja iltasadun jälkeen taas uni kutsui.
Taidokasta suunnistusta
Sunnuntain aamupiirin jälkeen ehdittiin vielä harjaannuttaa suunnistustaitoja bingo-kuponkien kera. Monta bingoa tulikin. Taitavia tyyppejä meillä matkassa :)
Nähdään taas kolmen viikon päästä!
Teksti: Mia Jussmäki, kuvat: Piia Impiö