Kevään viimeinen viikonloppuleiri alkoi aurinkoisissa tunnelmissa. Bussia odotellessa tervehdittiin jo tutuksi tulleita leirikavereita ja iltapiirissä rentouduttiin mielikuvamatkalla Tuula-ohjaajan lempeän äänen saattelemana.
Pieniä naurunkiherryksiä kuului sieltä täältä mutta pian se jo vaihtui rauhoittavaan tuhinaan.
Tässä tulee hirmuinen Rölli...
Aamupiirissä aika kului kuin siivillä, kun jokainen sai kangasväreillä taiteilla oman valkoisen tiskirätin pintaan kuvioita jos jonkinmoisia. Nähtiin etanaa ja rölliä, abstraktia väri-ilottelua sekä perhosia ja muurahaisia. Näillä kelpaa hyöriä keväisissä askareissa.
Ensin kuitenkin lähdettiin hyörimään röllimetsään. Siis ihan oikeaan röllimetsään! Onpas jännittävää! Onneksi tutussa retkikunnassa oli turvallista kulkea etsimässä ymmärryksen sydäntä, jolla kivettyneet röllimetsän asukkaat heräävät jälleen eloon. Matka veikin läpi hurjien seikkailuiden: aina sateenkaaren päältä rotkoihin ja vaarojen polulle. Yhdessä opeteltiin irvistämään peloille, ajattelemaan turvallisia hyviä ajatuksia ja etsimään rohkeutta kohdata matkan haasteet. Sateisen matkan päätteeksi röllin lämmin halaus oli paras palkinto mitä voi olla. Väsyneet retkikuntalaiset pääsivät hyvillä mielin höyryävien patojen ääreen ja päivälevolle.
Musiikkia, saunomista ja iltajuhlaa
Välipalalla maistuivat nuotiolla paistetut makkarat ja lauluvihot olivat ahkerassa käytössä. Aikuisetkin innostuivat laulelemaan lastenlauluja niin antaumuksella, ettei haitannut vaikka lapset olivat jo aikaa sitten siirtyneet ulos leikkimään ja jatkoivat matkaa lasten omaan hetkeen jumppasaliin. Vanhempien matka jatkui lauleluiden jälkeen ulos luontoon.
Illalla sauna teki hyvää. Olihan päivällä retkeilty ja touhuttu touhua yhtä ja toista, ja pelastettu kokonainen röllikyläkin. Saunomista seurasi varsinainen juhlahetki: syötiin kakkua, paistettiin pikkuleipiä ja perheet ja ohjaajat esittivät omia ohjelmanumeroitaan. Illan leiri-gaalassa kuultiin runonlausuntaa, nähtiin tanssia ja jammailtiin räppi-biisin tahtiin. Vielä kaiken huipuksi laulettiin yhteinen leirilaulu elefanttimarssin sävelin ennen kuin marssittiin omiin mökkeihin unten maille.
Sunnuntaiaamuna hyvästeltiin yhteiset matkakumppanit
Voiko ihanammin päivä enää alkaa? Jokainen sai selkäänsä paperin, joka pikkuhiljaa täyttyi muiden kirjoittamista ihanista terveisistä ja kehuista. Valkokankaalta katseltiin kuvia kevään viikonlopuista ja taidettiin tunnistaa ihan kaikki kuvissa olijat. Voiko olla totta, että silloin oli noin lumista ja kylmää ja nyt ollaan jo kesän kynnyksellä? Aamupäivän leikkien ja kisailujen päätteeksi jokainen sai vielä kiitoskortin kotiin vietäväksi.
Kylläpä jäi hyvä ja lämpöinen olo. Ehkä se on se ymmärryksen sydän, joka ollaan yhdessä löydetty.
Kuvat: Piia Impiö, teksti: Mia Jussmäki