Musiikki siltana esiteinin maailmaan

Orastavat teini-iän merkit alkavat saapua noin 9–12 vuoden iässä. Kehitys on yksilöllistä ja siinä missä toinen vaikkapa 10-vuotias vielä leikkii täyttä päätä, toisella alkavat olla jo muut kiinnostuksen kohteet. Vanhemmalle tämä muutos tulee usein puun takaa, vaikka sitä kuinka tietäisi jo odottaa. Yhtäkkiä oma lapsi alkaakin vetäytyä yhä enemmän omaan huoneeseen ja kasvoille ilmaantuu myrtsi ilme. Siinä missä ennen haliteltiin ja siliteltiin, nyt ei saakaan enää koskettaa.

Ylipäätään vanhemman seura ei tunnu enää kiinnostavan. Sen sijaan kavereiden kanssa luodaankin aivan oma maailma, jonne ”noloilla aikuisilla” ei ole pääsyä ja oma kieli, jota ”dinosaurukset” eivät ymmärrä. Ja niin kuin tiedetään, tämä kaikki on tärkeää kehitystä, kohti itsenäisyyttä ja itseksi kasvamista, omana erillisenä ihmisenä. Lapsen alkaessa tehdä tuota pitkää irrottautumisen matkaa, hän tarvitsee kuitenkin yhä aikuisen ja vanhemman läsnäoloa ja turvaa.

Yhteyden kaipuu ei häviä

Toinen tärkeä tarve on tulla hyväksytyksi omana itsenään myös silloin, kun myllertää ja hämmentää ja vastausta kysymykseen ”kuka minä olen?” ei aivan vielä ole löytynytkään.

Miten siis luoda yhteyttä tuohon vastahakoiseen teiniin, joka samalla työntää kauemmaksi? Mikä on tuo salaperäinen esiteinien maa, jossa puhutaan omaa kieltä ja miten sinne voisi matkustaa?

Oman kokemukseni mukaan yksi tällainen sillanrakentaja on musiikki. Moni varmasti muistaa omastakin nuoruudesta, kuinka mahtava oli luukuttaa lempiartisteja omassa huoneessa. Musiikki on olennainen osa nuorten omaa maailmaa ja samanlainen musiikkimaku myös luo keskinäistä yhteenkuuluvuutta. Eri musiikin genret tuovat mukanaan kokonaisen kulttuurin pukeutumisesta lähtien. Eri aikakausina tietyt musiikin tyylilajit ovat enemmän ”in” ja pinnalla, ja niissä kiteytyy ajan henki. Valtavirran musiikille kehittyy myös usein jokin vastareaktio ja kapina.

Musiikin kautta etsii ilmaisuaan, se keitä me olemme. Näin ollen voikin olla todella mielenkiintoista sukeltaa kasvavan lapsen musiikilliseen maailmaan. Vanhempana voimme osoittaa kiinnostustamme lasta kohtaan kyselemällä lempiartisteista ja kuuntelemalla yhdessä lapsen mielimusaa. Yhdessä voi myös keskittyä kuuntelemaan myös laulujen sanoituksia, mistä niissä lauletaan.

Musiikki on myös tunteiden kieltä

Vanhempi voi avata keskustelua vaikkapa kertomalla mitä fiiliksiä kappale herätti; ” Olipa koskettava ja surullinen laulu tai olipas huikean energinen”. Usein pelkkä läsnäolokin riittää ja musiikki voi puhua puolestaan. Yhteinen musiikinkuuntelu mahdollistaa tärkeitä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksia silloinkin, kun ei löydä omille tunteilleen ja ajatuksilleen sanoja. Vinkkinä myös, että esimerkiksi automatkat voivat olla oiva tilaisuus yhteisille kuunteluhetkille!

Aikaa Ilolle 9–12-vuotiaiden kahdella kevätleirillä kuljetimme mukana musiikkiteemaa. Tarjolla oli musiikkipajoja, joissa lapset saivat eri vaihtoehdoista valita musiikillista tekemistä. Kutakuinkin kaikki leiriläiset valitsivat monista vaihtoehdoista juurikin musiikin kuuntelun. Vuorotellen lapset jakoivat lempibiisejään, joista annettiin palautetta. Keskustelimme laulujen sanoituksista ja yksi pohdinnan aiheita oli muun muassa missä menee kappaleiden kielenkäytön sopivaisuuden rajat? Leireillä kun kiroilu oli kiellettyä, niin mitä jos kappaleissa kuuluu kirosanoja? Entä esiintyykö kappaleissa lasten itsensä mielestä jotakin sopimatonta ja miksi?

Se maailma, mikä lapsille somen kautta avautuu ja näyttäytyy, siirtyy selvästi myös musiikkiin ja siitäkin juteltiin. Osalla lapsista kappaleet puolestaan saivat tanssijalat liikkeelle ja ihmeissäni sain todistaa myös todella hienoja yhteisiä koreografioita, jotka myös tätä nykyä ovat ilmeisen suosittuja. Lapset innostuivat musiikin kuuntelusta niin, että lopulta pieni bluetooth-kaiutin kulki mukanamme myös pihalle ja muihinkin hetkiin. ”Hei saanko mää nyt laittaa seuraavan”, ”Hei se oli mun vuoro”, lapset kisailivat musansoittovuoroista. Istuskelimme portailla lämpimässä kevätillassa, notkuimme vaivihkaa musan tahdissa ja chillailimme. Ja niin näissäkin hetkissä muodostui musiikin luoma sanaton yhteys.

Tässä vaan ollaan, kuunnellaan ja se riittää.